tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kävely

Kävelen kadulla
Seuraten sinua
Epäilen sinun pettävän
Otat euroja
Herrasmieheltä
Menet asuntoon ja viivyt
Epäilen rakkauttani
Mutta se säilyy kirkkaana

Seuraan peppuasi
Se kulkee keinuvasti
Kuin keräten huomiota
Kehosi kehrää
Ja taas ansaasi joku uppoaa

Kaksikymmentä minuuttia sen kaipaat
Sopivaa rahasummaa vastaan
Kävelen vain
Sinua seuraten ja rukoillen

Ei miestä seuraavaa. 

perjantai 9. lokakuuta 2015

Elämä

Olet mitä syöt 
miksi siis lyöt?
Sorrat koska herrat 
Ne käskevät 
vain liha tyydyttää tarpeesi.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Olla hellä

Kävelen kadun kulmaa
tien paikkaus näyttää penikseltä
miten onko se tarkoituksellista
mietin kahvia
mietin kahvia jonka kohta keitän
purut suodatinpussiin vesi 5 kuppiin
6 mitallista kahvia että ehkä herään.

Koen vain pelkoa ja inhoa
ahdistukseni asteikko tiukka
tarkkaan määrätty ja rankka
ei hellyyttä eikä rakkautta.

Olen hereillä
jotenkin kaikki muistuttaa hänestä
tuoksut ja ilman värähtelyt
maut espressossa
suklainen tunne kielellä
rasvainen huulilla.

Tunnen ja pelkään
rakkaus ja pelko
vain yksi tuonen peikko
ehkä vain öinen vierailija.

Herään paniikissa
tunnen kuivuuden suussani
katsot minua ja näytät ymmärtävän
pelkään hetken
ponnistan
loikkaan
lyön otsani kivimuuriin

en halua olla.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Valossa ja pimeydessä

Yksin olen valaistuimesi edessä
askeleeni hieman hermostuneet
aloitan tanssin
tanssini kulkee yli vieraiden
läpi orkesterin ja he kaikki soittavat minulle
vain yksi nainen seuraksi
haluan enemmän,
mutta ohjaaja sanoo:
”Ei enempää”

Poltan ja juon
tanssin peilikuvaanivastaan
pääyäni särkee ja lihakseni kouristelevat
olen mies naisen roolissa
naiset eivät kyenneet samaan kuin minä
muuta selitystä ei ole
tai jos on
niin se on epäkorrekti
emmekä kuule siitä enää.

Laulan johdannon, itken laulun
vain tekokyyneleitä
niitä joita opin käyttämään saadessani mitä haluan
mahalaukun leikkaus,
kylkiluiden poisto
kaikki teatraalisuudesta
elämä teatterista
laulu konsertista...
kipu rakkaudesta


Kävelen kadullasi hiljaa
vain linnut laulavat
vartijat itkevät
heistä ei ole pysättämään veristä aaltoa
vain muutamat ymmärtävät vapaan maan periaatteen.

Maa joka on vapaa tekemään oikeat lakinsa
maa jolla on vahvat juurte lähistöllä
niin kielen kuin kulttuurin suhteen

Ei enää pahoipidellä 'jumalaa, ovat kiillottajat hyviä. Tekevät työnsä sisään ilman lupaa

tuntuu raiskaukselta...

Vain häivähdys kirsikkaa ja tulppaanintuoksu...

silmänkääntöjä ja savipylväitä

Yksin olen valaistuimesi edessä
askeleeni hieman hermostuneet
aloitan tanssin
tanssini kulkee yli vieraiden
läpi orkesterin ja he kaikki soittavat minulle
vain yksi nainen seuraksi
haluan enemmän,
mutta ohjaaja sanoo:
”Ei enempää”

Poltan ja juon
tanssin peilikuvaanivastaan
pääyäni särkee ja lihakseni kouristelevat
olen mies naisen roolissa
naiset eivät kyenneet samaan kuin minä
muuta selitystä ei ole
tai jos on
niin se on epäkorrekti
emmekä kuule siitä enää.

Laulan johdannon, itken laulun
vain tekokyyneleitä
niitä joita opin käyttämään saadessani mitä haluan
mahalaukun leikkaus,
kylkiluiden poisto
kaikki teatraalisuudesta
elämä teatterista
laulu konsertista...

kipu rakkaudesta

perjantai 14. marraskuuta 2014

Matka jatkuu

Istun vain ja leikin ajatuksillani
herättyäni todella keitän kahvia ja istun
leipä pomppaa paahtimesta
keskipaahdettuun kahviini lisään maitoa ja sokeria
en ole hifistelijä en tämän suhteen.

Istun pyörän satulaan ja poljen
poljen asemalle päästäkseni luoksesi
käteni jäässä kaulani tukossa
en saa henkeä, en pysty enempään
mutta yhden halauksen takia teen sen mielelläni
yksi halaus yksi suukko sinulta
ja teen mitä tahansa.

Olen kotiovellasi mutta kukaan ei vastaa
muut asukkaat menevät ohi
välillä soitan kelloa välillä itkien oveasi hakkaan
et kuitenkaan oveasi avaa.

Joten istun portillasi ja nyyhkytän
viiniäni maistan
katkeraa ja makeaa punaista
kyynelen vuodatan ja kävelen pois
vain pullo täynnä kyyneliäni jää ovelle
ehkä sen joskus näät

ehkä et ole enää täällä.

torstai 13. marraskuuta 2014

Kuolemaa katsoessa

Ensimmäinen omistuskirjoitus: Tämä on Katjalle



Kävelen tyhjää katua
vain yksi kerjäläinen siellä
kysyn mistä löydän sinut
hän kertoo reitin
tieni vie sairaalaan
tiskillä on vanha arvokas nainen
hän kertoo minne mennä.

Seuraan ohjeita tarkasti
vasemmalle tuosta
portaat alas
pääsen paikalle shown alkajaisiksi.

Ruumiinavaus alkaa
mahasi elimet ovat liian pieniä selviytyäkseen
ne pistetään tiukkaan luukkuun
”Tuhkataan”
niin siinä lukee
aivosi he kelpuuttavat.

Katson sinusta jäljellä olevaa osaa
formaldehyditankissa ovat muistosi
kaikki ahdistuksesi ja tuskasi
kaikki mitä inhosit ja rakastit
yhdessä purkissa.

Katson sitä pitkään
hetken kuluttua sanon:
olen saanut tarpeekseni
vain tutkijat enää sinua katsovat
kaikkea mitä inhosit ja rakastit

kaikkea aivoissasi.