sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Runo 5

Välillä kaikki liikkuu liian lujaa
muulloin ei liiku mikään
en ikinä koe normaalia tahtia
en nykyistä todellisuutta.

Ulkoilma puree ihoani
pistelee ja syyttelee
tökkii ja kuivattaa ihoani

Välillä tekoni tuntuvat liialta
menneisyyteni liian tuoreelta
hukutan sen alkoholiin
nautin päihteen rauhasta
sekavasta olotilasta
tupakan savusta ja viinasta.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Vieras

Vieras lapsuudenkodissani
en tiedä miten olla miten kulkea
kuinka olla rentoutuneesti ja luonnollisesti

piha vieras umpeen kasvanut
ei kasva vihannekset ei perunat
täynnä heinää ja putkea
kedon kukkia ja lintuja.

Vain rikkinäiset autot pysyvät.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Aina oikeassa

Tiedän kaiken kaikesta
en ole ikinä väärässä
kaikki edessäni on minun
mikään ei ole tarpeeksi
maailma on leikkikenttäni

en koskaan ole väärässä
en vaikka luulisitte niin
olen aina oikeassa ja hyvien puolella
olet aina väärässä ja siksi minua vastaan
olen aina oikeassa ja sinä väärässä
on vain minä ja muut ovat muurahaisia

tämän elämän luonne on selvä
tuota voittoa, tuota onnea,
vain materia täyttää minut.

Henkinen on turhaa koska sanon niin
on vain tämä hetki
elän sen miten haluan
yksi elämä yksi halu
voittoa, rahaa, alistusta!
Muut arvot turhia.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Supliikkimies

Supliikkimies korkeintaan unissasi
keksit sanontoja
vitsejä hauskojakin
kaskuja makeita
joita kertoa kassalla
kaupanjonossa ja kaljalla
tositilanteessa hiljainen ja ujo
ulkonäöltäsikin juro.

Mietit vielä miksi sinua katsotaan
kotikaupunkisi kaduilla karuilla
toisaalta
eihän kukaan ole messias omalla maallaan?
Ei liitonrakentaja, ei arkkitehti
vain outolintu.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Novelli 1

Istuin Loungessa. Oikeastaan vihasin koko mestaa. Siltikin se oli ainoa mesta missä saattoi kuulla runoutta ja stand- uppia saman illan aikana. Jos stand-uppia tai runoutta ei ollut (kuten tilanne usein oli) paikalla oli joku bändi. Tai ihan vain DJ soittamassa niitä samoja vanhoja levyjään ja koittaen olla sortumatta mp3 muotoisiin tiedostoihin koneellaan.

 Eräänä päivän päätin että ammun poikkeuksellisen huonon runoilijan. Hän oli kirjaimellisesti paskaa. Hän kirjoittikin paskasta. Rakkauden ikuisuudesta ja rauhasta. "Ilman sinua en olisi mitään/vaikka kaiken omistaisin/niin en viihdyttäisi sillä ketään", hän lausui. Hirvittävän sokerista. Miltei sietämätöntä.

Odotin siis seuraavaa kertaa kun Hän esiintyisi. Hänellä oli kuitenkin päällä kirjoittajan blokki tai pikemminkin varastajan blokki. Mitään omaperäistä Hän tuskin oli ikinä kirjoittanut. Mokoma kusipää.

 Jouduin odottamaan kauan. Todella kauan. Aloin jo epäillä haluani tappaa Hänet. Kunnes eräänä iltana Hän teki impromptu esiintymisen. En tiennyt siitä etukäteen joten minulla ei ollut asetta mukanani. Kanta-asiakkaana minua ei useimmin tarkistettu ovella joten aseenkantaminen sisälle klubille ei ollut varsinainen ongelma. Ei oikeastaan koskaan. Portsari vain nyökkäsi eteenpäin, kun tulin sisälle ja katsoin häntä hieman kysyvästi. Jotkut tuoreemmat tutkivat välillä oliko minulla pulloa mukana vai ei. Hekin tosin pintapuolisesti.
Hänen impromptu esityksensä aikana muistin miksi halusin tappaa hänet. Runo oli lattea, muka angstinen ja liian hienosteleva. Hän puhui Chivas Regalista... ei todellinen runoilija tiedä sitä viskiä kuin nimeltä. Maistanut ehkä joskus taiteiden yössä rahakkaamman herran kukkarolla. Rikas tekopyhä paskiainen. Saa kohta mitä ansaitsee.

 Katsoin aikataulua seinällä Hänen esityksensä jälkeen. Hyvä Hän esiintyy vielä huomennakin. Menin siis tiskille ja tilasin itselleni Johnny Walkerin Red Labelia ja Karhua. Muuhun ei ollut varaa oikeastaan. Olin ylpeä siitä. Sitten vierelleni ilmestyi Hän. Morjesti kuin vanhaa tuttua. Katselin häntä hämmästyneenä. En ikinä ollut pitänyt häntä mukavana. Mulkultahan hän näytti ja vaikutti. Lupasi kuitenkin tarjoamaan Chivasia huikan. En pistänyt pahakseni tätä tarjousta vaikka se tulikin mieheltä jonka aioin tappaa. Puhuimme niitä näitä. Puhuimme Bukowskista, Dostojevskista, Burroughsista, Kafkasta Cobainista, Lennonista ja muista rappion tähdistä. Hän ei kuitenkaan pitänyt Keith Richardsista joten päätin silti pitää hänet tappolistallani. Olihan hän elämäntapamulkku. Täysi mulkero.

 Seuraavana esiintymiskertana hänellä oli basisti taustalla. Hyvä enemmän ihmisiä paikalla kun tapan tuon pellen. Hän oli jälleen kerran kertomassa runoa rakkaudesta kun päätin tehdä sen. Nousin ylös tuoliltani, kävelin lavaa kohti vedin revolverini esiin ja vedin liipasimesta. PAM! Ja hän horjahti taaksepäin epävarmana mitä juuri tapahtui. PAM! Ammuin häntä toistamiseen ja hän kaatui maahan. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt, traaginen peräti. PAM! Ja ammuin vielä kerran. Suoraan rintakehään. Hän makasi maassa ja oli hiljaa. Kaikki muut huusivat apua ja koittivat päästä ulos. Olin ampumassa häntä neljännen kerran kun tajusin mitä hän yritti sanoa runoillaan. Hän rakasti minua. Kaaduin polvilleni ja itkin. Itkin kun portsarit raahasivat minua pois. Itkin kun poliisit kuulustelivat minua. Itkin vielä sellissäni ja oikeudenkäynnissäni.Tajusin vasta silloin todella minkä virheen olin tehnyt. Hän oli vain viestinviejä maailmassa joka on täynnä vihaa. Ja viesti oli rakkaus. Minulla olisi selkeästi vielä paljon aikaa pohtia tätä vankilassa... jos vaikka kirjoittaisi runoja?

Ammumme aina ne henkilöt jotka koittavat kertoa meille rakkaudesta tai pidämme heitä muuten vain huuhaana. Voisimmeko joskus muuttaa taktiikkaa.

torstai 28. helmikuuta 2013

Runo 1

Jos kirjoittaja on tyhjä ei teksti ole mitään.

Vaikka osaisit kaikki synonyymit
kaikki kauniit sanonnat ja kuvailut
et osaa silti mitään
ellet tunne tarvetta pakottavaa
tarvetta kammottavaa
kertoa mitä tunnet maailmasta
mitä kaikkea näet, mitä todella tunnet
onko niin vaikeaa lukea sanoja
tuntea merkityksiä
lukea kirjoittamattomia sanoja
ilmoituksia pahoja.

Vaikka oletkin yksin
kaipaat kumppanin
toisen puolen kolikolle
tasapainottamaan sinua
helpottamaan ahdistusta
tappamaan pahoja haluja
murhaamaan sellaiselta näyttäviä
asioita mielipiteitä
Järjettömiä mielettömiä.

----

Kokeilin tässä hieman runoilijan taitojani. Toivon ettette pahastu tästä. Tämä runo on ehkä hieman hiomaton, mutta en osaa julkaista mitään hiottua. Julkaisen tänne runojani siinä järjestyksessä jossa koen sopivaksi, olivat ne aiemmin julkaistut muilla sivustoilla, tai eivät.

P.S. Pilkutusvirheistä saa mainita. En ole niistä oikein varma. Rakentava kritiikki otetaan vastaan mielellään.