Välillä kaikki liikkuu liian lujaa
muulloin ei liiku mikään
en ikinä koe normaalia tahtia
en nykyistä todellisuutta.
Ulkoilma puree ihoani
pistelee ja syyttelee
tökkii ja kuivattaa ihoani
Välillä tekoni tuntuvat liialta
menneisyyteni liian tuoreelta
hukutan sen alkoholiin
nautin päihteen rauhasta
sekavasta olotilasta
tupakan savusta ja viinasta.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Vieras
Vieras lapsuudenkodissani
en tiedä miten olla miten kulkea
kuinka olla rentoutuneesti ja luonnollisesti
piha vieras umpeen kasvanut
ei kasva vihannekset ei perunat
täynnä heinää ja putkea
kedon kukkia ja lintuja.
Vain rikkinäiset autot pysyvät.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Aina oikeassa
Tiedän kaiken kaikesta
en ole ikinä väärässä
kaikki edessäni on minun
mikään ei ole tarpeeksi
maailma on leikkikenttäni
en koskaan ole väärässä
en vaikka luulisitte niin
olen aina oikeassa ja hyvien puolella
olet aina väärässä ja siksi minua
vastaan
olen aina oikeassa ja sinä väärässä
on vain minä ja muut ovat muurahaisia
tämän elämän luonne on selvä
tuota voittoa, tuota onnea,
vain materia täyttää minut.
Henkinen on turhaa koska sanon niin
on vain tämä hetki
elän sen miten haluan
yksi elämä yksi halu
voittoa, rahaa, alistusta!
Muut arvot turhia.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Supliikkimies
Supliikkimies korkeintaan unissasi
keksit sanontoja
vitsejä hauskojakin
kaskuja makeita
joita kertoa kassalla
kaupanjonossa ja kaljalla
tositilanteessa hiljainen ja ujo
ulkonäöltäsikin juro.
Mietit vielä miksi sinua katsotaan
kotikaupunkisi kaduilla karuilla
toisaalta
eihän kukaan ole messias omalla
maallaan?
Ei liitonrakentaja, ei arkkitehti
vain outolintu.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Novelli 1
Istuin Loungessa. Oikeastaan vihasin
koko mestaa. Siltikin se oli ainoa mesta missä saattoi kuulla
runoutta ja stand- uppia saman illan aikana. Jos stand-uppia tai
runoutta ei ollut (kuten tilanne usein oli) paikalla oli joku bändi.
Tai ihan vain DJ soittamassa niitä samoja vanhoja levyjään ja
koittaen olla sortumatta mp3 muotoisiin tiedostoihin koneellaan.
Eräänä päivän päätin että
ammun poikkeuksellisen huonon runoilijan. Hän oli kirjaimellisesti
paskaa. Hän kirjoittikin paskasta. Rakkauden ikuisuudesta ja
rauhasta. "Ilman sinua en olisi mitään/vaikka kaiken omistaisin/niin en viihdyttäisi sillä ketään", hän lausui. Hirvittävän sokerista. Miltei sietämätöntä.
Odotin siis seuraavaa kertaa kun Hän esiintyisi. Hänellä oli kuitenkin päällä kirjoittajan blokki tai pikemminkin varastajan blokki. Mitään omaperäistä Hän tuskin oli ikinä kirjoittanut. Mokoma kusipää.
Odotin siis seuraavaa kertaa kun Hän esiintyisi. Hänellä oli kuitenkin päällä kirjoittajan blokki tai pikemminkin varastajan blokki. Mitään omaperäistä Hän tuskin oli ikinä kirjoittanut. Mokoma kusipää.
Jouduin odottamaan kauan. Todella
kauan. Aloin jo epäillä haluani tappaa Hänet. Kunnes eräänä
iltana Hän teki impromptu esiintymisen. En tiennyt siitä etukäteen
joten minulla ei ollut asetta mukanani. Kanta-asiakkaana minua ei
useimmin tarkistettu ovella joten aseenkantaminen sisälle klubille
ei ollut varsinainen ongelma. Ei oikeastaan koskaan. Portsari vain
nyökkäsi eteenpäin, kun tulin sisälle ja katsoin häntä hieman
kysyvästi. Jotkut tuoreemmat tutkivat välillä oliko minulla pulloa
mukana vai ei. Hekin tosin pintapuolisesti.
Hänen impromptu esityksensä aikana
muistin miksi halusin tappaa hänet. Runo oli lattea, muka angstinen
ja liian hienosteleva. Hän puhui Chivas Regalista... ei todellinen
runoilija tiedä sitä viskiä kuin nimeltä. Maistanut ehkä joskus
taiteiden yössä rahakkaamman herran kukkarolla. Rikas tekopyhä
paskiainen. Saa kohta mitä ansaitsee.
Katsoin aikataulua seinällä Hänen
esityksensä jälkeen. Hyvä Hän esiintyy vielä huomennakin. Menin
siis tiskille ja tilasin itselleni Johnny Walkerin Red Labelia ja
Karhua. Muuhun ei ollut varaa oikeastaan. Olin ylpeä siitä. Sitten
vierelleni ilmestyi Hän. Morjesti kuin vanhaa tuttua. Katselin häntä
hämmästyneenä. En ikinä ollut pitänyt häntä mukavana.
Mulkultahan hän näytti ja vaikutti. Lupasi kuitenkin tarjoamaan
Chivasia huikan. En pistänyt pahakseni tätä tarjousta vaikka se
tulikin mieheltä jonka aioin tappaa. Puhuimme niitä näitä.
Puhuimme Bukowskista, Dostojevskista, Burroughsista, Kafkasta
Cobainista, Lennonista ja muista rappion tähdistä. Hän ei
kuitenkaan pitänyt Keith Richardsista joten päätin silti pitää
hänet tappolistallani. Olihan hän elämäntapamulkku. Täysi
mulkero.
Seuraavana esiintymiskertana hänellä
oli basisti taustalla. Hyvä enemmän ihmisiä paikalla kun tapan
tuon pellen. Hän oli jälleen kerran kertomassa runoa rakkaudesta
kun päätin tehdä sen. Nousin ylös tuoliltani, kävelin lavaa
kohti vedin revolverini esiin ja vedin liipasimesta. PAM! Ja hän
horjahti taaksepäin epävarmana mitä juuri tapahtui. PAM! Ammuin
häntä toistamiseen ja hän kaatui maahan. Hänen ilmeensä oli
hämmentynyt, traaginen peräti. PAM! Ja ammuin vielä kerran.
Suoraan rintakehään. Hän makasi maassa ja oli hiljaa. Kaikki muut
huusivat apua ja koittivat päästä ulos. Olin ampumassa häntä
neljännen kerran kun tajusin mitä hän yritti sanoa runoillaan. Hän
rakasti minua. Kaaduin polvilleni ja itkin. Itkin kun portsarit
raahasivat minua pois. Itkin kun poliisit kuulustelivat minua. Itkin
vielä sellissäni ja oikeudenkäynnissäni.Tajusin vasta silloin
todella minkä virheen olin tehnyt. Hän oli vain viestinviejä
maailmassa joka on täynnä vihaa. Ja viesti oli rakkaus. Minulla
olisi selkeästi vielä paljon aikaa pohtia tätä vankilassa... jos
vaikka kirjoittaisi runoja?
Ammumme aina ne henkilöt jotka koittavat kertoa meille rakkaudesta tai pidämme heitä muuten vain huuhaana. Voisimmeko joskus muuttaa taktiikkaa.
torstai 28. helmikuuta 2013
Runo 1
Jos kirjoittaja on tyhjä ei teksti ole
mitään.
Vaikka osaisit kaikki synonyymit
kaikki kauniit sanonnat ja kuvailut
et osaa silti mitään
ellet tunne tarvetta pakottavaa
tarvetta kammottavaa
kertoa mitä tunnet maailmasta
mitä kaikkea näet, mitä todella
tunnet
onko niin vaikeaa lukea sanoja
tuntea merkityksiä
lukea kirjoittamattomia sanoja
ilmoituksia pahoja.
Vaikka oletkin yksin
kaipaat kumppanin
toisen puolen kolikolle
tasapainottamaan sinua
helpottamaan ahdistusta
tappamaan pahoja haluja
murhaamaan sellaiselta näyttäviä
asioita mielipiteitä
Järjettömiä mielettömiä.
----
Kokeilin tässä hieman runoilijan taitojani. Toivon ettette pahastu tästä. Tämä runo on ehkä hieman hiomaton, mutta en osaa julkaista mitään hiottua. Julkaisen tänne runojani siinä järjestyksessä jossa koen sopivaksi, olivat ne aiemmin julkaistut muilla sivustoilla, tai eivät.
P.S. Pilkutusvirheistä saa mainita. En ole niistä oikein varma. Rakentava kritiikki otetaan vastaan mielellään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)