Tuska valuu verenä kättä pitkin
muodostaen lammikon
ei sillä kastella yön kukkia
Ammetta se täyttää pikkuhiljaa
Mustaan sappeen kylmään
haluaisit lämpöä
veren sekaan valutat
pikkuhiljaa täyttyvään ammeeseen
Täyttää kyyneleetkin ammetta
sinne menet kylpemään
tuskassasi piehtaroimaan
ylitsevuotavassa itseinhossa
Rakastat ja inhoat
et voi päästää irti
vaikka kuinka haluaisitkin eroon tuskastasi
silti täytät ammeesi
verellä
sapella
sekä kyynelillä
Pelkään yksinäisyyttä
Ajatuksiani petollisia
kulkua loputonta
spiraalein aina silmään
myrskyyn jossa sieluni on
Kulku loputon kohti tulevaa
elävänä kohti kuolemaa
unohdusta, ei lohtua
sitä kaipaan
Siis lennä valoon
etsi seuraa
löydä uusi tarkoitus
unohda tyhjyyden kaipuu
Elä.
Olet metrossa
Kun sisään astuu hän
Kauhusta kangistuen
Pelkäät reaktiotaan
Lievä hämmennys
Ystävällinen sananvaihto
”Törmäillään”
Myöhemmin illalla olet keikalla
Esitys on väkevä, tunnelma valtava
Mutta sen jälkeen kotona
Vain ajatukset ja muistot seurana
Makaat lattialla ja itket
Miksi irti päästää voi et?
On marmoriin se kirjattu.
