Verhoilua

Herään aamulla väsyneenä
pistän kahvin tippumaan
suoritan aamutoimet sen tippuessa.
Avaan tietokoneen ja täytän mukini.
Raotan verhoja hieman
kirkkaus on sokaiseva
suljen ne.

Remontin äänet kuuluvat tänne
porausta ja sahausta.
Seinien läpi äänet kulkevat kotiini
lähteekö surina tietokoneesta?
Vai tehtiinkö jonkun olohuoneeseen reikiä?
Pidän verhoni kiinni kuin se estäisi meteliä.

Istun tietokoneen ääressä ja pohdin niitä näitä
verhot kiinni ja valot päällä.
Oranssina hohkaa ikkunani pimeään iltaan
kutsuu luokseen jonkun nuoren.
Paukahdus ikkunaani vasten
hätkähdyttää minua pulssiani nostaen.
En verhojani avaa.

Aika taas on mennä nukkumaan
verhot pysyvät kiinni.
Ei alastomuuteni muille kuulu.

Eetos

Tuska valuu verenä kättä pitkin

muodostaen lammikon

ei sillä kastella yön kukkia

Ammetta se täyttää pikkuhiljaa

 

Mustaan sappeen kylmään

haluaisit lämpöä

veren sekaan valutat

pikkuhiljaa täyttyvään ammeeseen

 

Täyttää kyyneleetkin ammetta

sinne menet kylpemään

tuskassasi piehtaroimaan

ylitsevuotavassa itseinhossa

 

Rakastat ja inhoat

et voi päästää irti

vaikka kuinka haluaisitkin eroon tuskastasi

silti täytät ammeesi

verellä

sapella

sekä kyynelillä

Tyhjä pää

 

Pelkään yksinäisyyttä

Ajatuksiani petollisia

kulkua loputonta

spiraalein aina silmään

myrskyyn jossa sieluni on

 

Kulku loputon kohti tulevaa

elävänä kohti kuolemaa

unohdusta, ei lohtua

sitä kaipaan

Siis lennä valoon

etsi seuraa

löydä uusi tarkoitus

unohda tyhjyyden kaipuu

Elä.

Muistojen sietämätön raskaus

 

Olet metrossa

Kun sisään astuu hän

Kauhusta kangistuen

Pelkäät reaktiotaan

Lievä hämmennys

Ystävällinen sananvaihto

”Törmäillään”

 

Myöhemmin illalla olet keikalla

Esitys on väkevä, tunnelma valtava

Mutta sen jälkeen kotona

Vain ajatukset ja muistot seurana

Makaat lattialla ja itket

Miksi irti päästää voi et?

On marmoriin se kirjattu.

Leikkaan kaiken pois
ollakseni kaunis
tapan kaiken minussa
ollakseni persoona
poltan itseni
ollakseni uuden ruokaa.

Kävely

Kävelen kadulla

Seuraten sinua

Epäilen sinun pettävän

Otat euroja

Herrasmieheltä

Menet asuntoon ja viivyt

Epäilen rakkauttani

Mutta se säilyy kirkkaana

Seuraan peppuasi

Se kulkee keinuvasti

Kuin keräten huomiota

Kehosi kehrää

Ja taas ansaasi joku uppoaa

Kaksikymmentä minuuttia sen kaipaat

Sopivaa rahasummaa vastaan

Kävelen vain

Sinua seuraten ja rukoillen

Ei miestä seuraavaa. 

Elämä

Olet mitä syöt 
miksi siis lyöt?
Sorrat koska herrat 
Ne käskevät 
vain liha tyydyttää tarpeesi.

Olla hellä

Kävelen kadun kulmaa

tien paikkaus näyttää penikseltä

miten onko se tarkoituksellista

mietin kahvia

mietin kahvia jonka kohta keitän

purut suodatinpussiin vesi 5 kuppiin

6 mitallista kahvia että ehkä herään.

Koen vain pelkoa ja inhoa

ahdistukseni asteikko tiukka

tarkkaan määrätty ja rankka

ei hellyyttä eikä rakkautta.

Olen hereillä

jotenkin kaikki muistuttaa hänestä

tuoksut ja ilman värähtelyt

maut espressossa

suklainen tunne kielellä

rasvainen huulilla.

Tunnen ja pelkään

rakkaus ja pelko

vain yksi tuonen peikko

ehkä vain öinen vierailija.

Herään paniikissa

tunnen kuivuuden suussani

katsot minua ja näytät ymmärtävän

pelkään hetken

ponnistan

loikkaan

lyön otsani kivimuuriin

en halua olla.

Valossa ja pimeydessä

Yksin olen valaistuimesi edessä

askeleeni hieman hermostuneet

aloitan tanssin

tanssini kulkee yli vieraiden

läpi orkesterin ja he kaikki soittavat minulle

vain yksi nainen seuraksi

haluan enemmän,

mutta ohjaaja sanoo:

”Ei enempää”

Poltan ja juon

tanssin peilikuvaanivastaan

pääyäni särkee ja lihakseni kouristelevat

olen mies naisen roolissa

naiset eivät kyenneet samaan kuin minä

muuta selitystä ei ole

tai jos on

niin se on epäkorrekti

emmekä kuule siitä enää.

Laulan johdannon, itken laulun

vain tekokyyneleitä

niitä joita opin käyttämään saadessani mitä haluan

mahalaukun leikkaus,

kylkiluiden poisto

kaikki teatraalisuudesta

elämä teatterista

laulu konsertista...

kipu rakkaudesta

Kävelen kadullasi hiljaa

vain linnut laulavat

vartijat itkevät

heistä ei ole pysättämään veristä aaltoa

vain muutamat ymmärtävät vapaan maan periaatteen.

Maa joka on vapaa tekemään oikeat lakinsa

maa jolla on vahvat juurte lähistöllä

niin kielen kuin kulttuurin suhteen

Ei enää pahoipidellä 'jumalaa, ovat kiillottajat hyviä. Tekevät työnsä sisään ilman lupaa

tuntuu raiskaukselta...

Vain häivähdys kirsikkaa ja tulppaanintuoksu...

silmänkääntöjä ja savipylväitä

Yksin olen valaistuimesi edessä

askeleeni hieman hermostuneet

aloitan tanssin

tanssini kulkee yli vieraiden

läpi orkesterin ja he kaikki soittavat minulle

vain yksi nainen seuraksi

haluan enemmän,

mutta ohjaaja sanoo:

”Ei enempää”

Poltan ja juon

tanssin peilikuvaanivastaan

pääyäni särkee ja lihakseni kouristelevat

olen mies naisen roolissa

naiset eivät kyenneet samaan kuin minä

muuta selitystä ei ole

tai jos on

niin se on epäkorrekti

emmekä kuule siitä enää.

Laulan johdannon, itken laulun

vain tekokyyneleitä

niitä joita opin käyttämään saadessani mitä haluan

mahalaukun leikkaus,

kylkiluiden poisto

kaikki teatraalisuudesta

elämä teatterista

laulu konsertista...

kipu rakkaudesta

Matka jatkuu

Istun vain ja leikin ajatuksillani

herättyäni todella keitän kahvia ja istun

leipä pomppaa paahtimesta

keskipaahdettuun kahviini lisään maitoa ja sokeria

en ole hifistelijä en tämän suhteen.

Istun pyörän satulaan ja poljen

poljen asemalle päästäkseni luoksesi

käteni jäässä kaulani tukossa

en saa henkeä, en pysty enempään

mutta yhden halauksen takia teen sen mielelläni

yksi halaus yksi suukko sinulta

ja teen mitä tahansa.

Olen kotiovellasi mutta kukaan ei vastaa

muut asukkaat menevät ohi

välillä soitan kelloa välillä itkien oveasi hakkaan

et kuitenkaan oveasi avaa.

Joten istun portillasi ja nyyhkytän

viiniäni maistan

katkeraa ja makeaa punaista

kyynelen vuodatan ja kävelen pois

vain pullo täynnä kyyneliäni jää ovelle

ehkä sen joskus näät

ehkä et ole enää täällä.

Kuolemaa katsoessa

Kävelen tyhjää katua

vain yksi kerjäläinen siellä

kysyn mistä löydän sinut

hän kertoo reitin

tieni vie sairaalaan

tiskillä on vanha arvokas nainen

hän kertoo minne mennä.

Seuraan ohjeita tarkasti

vasemmalle tuosta

portaat alas

pääsen paikalle shown alkajaisiksi.

Ruumiinavaus alkaa

mahasi elimet ovat liian pieniä selviytyäkseen

ne pistetään tiukkaan luukkuun

”Tuhkataan”

niin siinä lukee

aivosi he kelpuuttavat.

Katson sinusta jäljellä olevaa osaa

formaldehyditankissa ovat muistosi

kaikki ahdistuksesi ja tuskasi

kaikki mitä inhosit ja rakastit

yhdessä purkissa.

Katson sitä pitkään

hetken kuluttua sanon:

olen saanut tarpeekseni

vain tutkijat enää sinua katsovat

kaikkea mitä inhosit ja rakastit

kaikkea aivoissasi.

Yöruno

Kävelen tietä

se johtaa sillalle

vilkaisen reunan yli

koski kutsuu minua

sanon ei.

Kävelen sillalla

katson kaiteen yli

ääni huutaa minua luokseen

katson sen hukkuvan

sytytän tupakan

yskähdän.

Poistun sillalta

tumma hahmo kysyy minulta tupakkaa

tarjoan vastahakoisesti yhden

sytytän sen

näen hiertymän kaulan ympärillä

mies kiittää

jatkan matkaani.

Kävelen baariin

tilaan oluen ja viskin

maku ei ole kohdillaan

haju ei ole kohdillaan

ihmiset ovat vääriä

juon silti.

Poistun baarista

menen bussipysäkille

olen yksin.

Nousen bussiin

istahdan alas

katson vieressäni olevaa ihmistä

hän ei vastaa katseeseeni

olen yksin.

Poistun bussista

olen ainoa joka jää tällä pysäkilla pois

sytytän tupakan

kävelen kämpäm ovelle

tumppaan

astun kylmän rappukäytävän läpi

avaan oven

olen yksin.

Otan kengät jalasta

olen väsynyt mutta pistän musiikkia soimaan

keitän riisiä ja avaan oluen

lisään tonnikalaa riisin sekaan

juon lisää olutta

syön ja olen yksin.

Menen sänkyyn

katselen listaa ihmisistä

he eivät kaipaa minua

minä kaipaan heitä

otain viimeisen huikan ja käännän kyltäni

olen yksin.

Runo 5

Välillä kaikki liikkuu liian lujaa
muulloin ei liiku mikään
en ikinä koe normaalia tahtia
en nykyistä todellisuutta.

Ulkoilma puree ihoani
pistelee ja syyttelee
tökkii ja kuivattaa ihoani

Välillä tekoni tuntuvat liialta
menneisyyteni liian tuoreelta
hukutan sen alkoholiin
nautin päihteen rauhasta
sekavasta olotilasta
tupakan savusta ja viinasta.

Vieras

Vieras lapsuudenkodissani

en tiedä miten olla miten kulkea

kuinka olla rentoutuneesti ja luonnollisesti

piha vieras umpeen kasvanut

ei kasva vihannekset ei perunat

täynnä heinää ja putkea

kedon kukkia ja lintuja.

Vain rikkinäiset autot pysyvät.

Aina oikeassa

Tiedän kaiken kaikesta

en ole ikinä väärässä

kaikki edessäni on minun

mikään ei ole tarpeeksi

maailma on leikkikenttäni

en koskaan ole väärässä

en vaikka luulisitte niin

olen aina oikeassa ja hyvien puolella

olet aina väärässä ja siksi minua vastaan

olen aina oikeassa ja sinä väärässä

on vain minä ja muut ovat muurahaisia

tämän elämän luonne on selvä

tuota voittoa, tuota onnea,

vain materia täyttää minut.

Henkinen on turhaa koska sanon niin

on vain tämä hetki

elän sen miten haluan

yksi elämä yksi halu

voittoa, rahaa, alistusta!

Muut arvot turhia.

Supliikkimies

Supliikkimies korkeintaan unissasi

keksit sanontoja

vitsejä hauskojakin

kaskuja makeita

joita kertoa kassalla

kaupanjonossa ja kaljalla

tositilanteessa hiljainen ja ujo

ulkonäöltäsikin juro.

Mietit vielä miksi sinua katsotaan

kotikaupunkisi kaduilla karuilla

toisaalta

eihän kukaan ole messias omalla maallaan?

Ei liitonrakentaja, ei arkkitehti

vain outolintu.

Novelli 1

Istuin Loungessa. Oikeastaan vihasin koko mestaa. Siltikin se oli ainoa mesta missä saattoi kuulla runoutta ja stand- uppia saman illan aikana. Jos stand-uppia tai runoutta ei ollut (kuten tilanne usein oli) paikalla oli joku bändi. Tai ihan vain DJ soittamassa niitä samoja vanhoja levyjään ja koittaen olla sortumatta mp3 muotoisiin tiedostoihin koneellaan.

 Eräänä päivän päätin että ammun poikkeuksellisen huonon runoilijan. Hän oli kirjaimellisesti paskaa. Hän kirjoittikin paskasta. Rakkauden ikuisuudesta ja rauhasta. "Ilman sinua en olisi mitään/vaikka kaiken omistaisin/niin en viihdyttäisi sillä ketään", hän lausui. Hirvittävän sokerista. Miltei sietämätöntä.

Odotin siis seuraavaa kertaa kun Hän esiintyisi. Hänellä oli kuitenkin päällä kirjoittajan blokki tai pikemminkin varastajan blokki. Mitään omaperäistä Hän tuskin oli ikinä kirjoittanut. Mokoma kusipää.

 Jouduin odottamaan kauan. Todella kauan. Aloin jo epäillä haluani tappaa Hänet. Kunnes eräänä iltana Hän teki impromptu esiintymisen. En tiennyt siitä etukäteen joten minulla ei ollut asetta mukanani. Kanta-asiakkaana minua ei useimmin tarkistettu ovella joten aseenkantaminen sisälle klubille ei ollut varsinainen ongelma. Ei oikeastaan koskaan. Portsari vain nyökkäsi eteenpäin, kun tulin sisälle ja katsoin häntä hieman kysyvästi. Jotkut tuoreemmat tutkivat välillä oliko minulla pulloa mukana vai ei. Hekin tosin pintapuolisesti.

Hänen impromptu esityksensä aikana muistin miksi halusin tappaa hänet. Runo oli lattea, muka angstinen ja liian hienosteleva. Hän puhui Chivas Regalista... ei todellinen runoilija tiedä sitä viskiä kuin nimeltä. Maistanut ehkä joskus taiteiden yössä rahakkaamman herran kukkarolla. Rikas tekopyhä paskiainen. Saa kohta mitä ansaitsee.

 Katsoin aikataulua seinällä Hänen esityksensä jälkeen. Hyvä Hän esiintyy vielä huomennakin. Menin siis tiskille ja tilasin itselleni Johnny Walkerin Red Labelia ja Karhua. Muuhun ei ollut varaa oikeastaan. Olin ylpeä siitä. Sitten vierelleni ilmestyi Hän. Morjesti kuin vanhaa tuttua. Katselin häntä hämmästyneenä. En ikinä ollut pitänyt häntä mukavana. Mulkultahan hän näytti ja vaikutti. Lupasi kuitenkin tarjoamaan Chivasia huikan. En pistänyt pahakseni tätä tarjousta vaikka se tulikin mieheltä jonka aioin tappaa. Puhuimme niitä näitä. Puhuimme Bukowskista, Dostojevskista, Burroughsista, Kafkasta Cobainista, Lennonista ja muista rappion tähdistä. Hän ei kuitenkaan pitänyt Keith Richardsista joten päätin silti pitää hänet tappolistallani. Olihan hän elämäntapamulkku. Täysi mulkero.

 Seuraavana esiintymiskertana hänellä oli basisti taustalla. Hyvä enemmän ihmisiä paikalla kun tapan tuon pellen. Hän oli jälleen kerran kertomassa runoa rakkaudesta kun päätin tehdä sen. Nousin ylös tuoliltani, kävelin lavaa kohti vedin revolverini esiin ja vedin liipasimesta. PAM! Ja hän horjahti taaksepäin epävarmana mitä juuri tapahtui. PAM! Ammuin häntä toistamiseen ja hän kaatui maahan. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt, traaginen peräti. PAM! Ja ammuin vielä kerran. Suoraan rintakehään. Hän makasi maassa ja oli hiljaa. Kaikki muut huusivat apua ja koittivat päästä ulos. Olin ampumassa häntä neljännen kerran kun tajusin mitä hän yritti sanoa runoillaan. Hän rakasti minua. Kaaduin polvilleni ja itkin. Itkin kun portsarit raahasivat minua pois. Itkin kun poliisit kuulustelivat minua. Itkin vielä sellissäni ja oikeudenkäynnissäni.Tajusin vasta silloin todella minkä virheen olin tehnyt. Hän oli vain viestinviejä maailmassa joka on täynnä vihaa. Ja viesti oli rakkaus. Minulla olisi selkeästi vielä paljon aikaa pohtia tätä vankilassa... jos vaikka kirjoittaisi runoja?

Ammumme aina ne henkilöt jotka koittavat kertoa meille rakkaudesta tai pidämme heitä muuten vain huuhaana. Voisimmeko joskus muuttaa taktiikkaa.

Runo 1

Jos kirjoittaja on tyhjä ei teksti ole mitään.

Vaikka osaisit kaikki synonyymit

kaikki kauniit sanonnat ja kuvailut

et osaa silti mitään

ellet tunne tarvetta pakottavaa

tarvetta kammottavaa

kertoa mitä tunnet maailmasta

mitä kaikkea näet, mitä todella tunnet

onko niin vaikeaa lukea sanoja

tuntea merkityksiä

lukea kirjoittamattomia sanoja

ilmoituksia pahoja.

Vaikka oletkin yksin

kaipaat kumppanin

toisen puolen kolikolle

tasapainottamaan sinua

helpottamaan ahdistusta

tappamaan pahoja haluja

murhaamaan sellaiselta näyttäviä

asioita mielipiteitä

Järjettömiä mielettömiä.

----

Kokeilin tässä hieman runoilijan taitojani. Toivon ettette pahastu tästä. Tämä runo on ehkä hieman hiomaton, mutta en osaa julkaista mitään hiottua. Julkaisen tänne runojani siinä järjestyksessä jossa koen sopivaksi, olivat ne aiemmin julkaistut muilla sivustoilla, tai eivät.

P.S. Pilkutusvirheistä saa mainita. En ole niistä oikein varma. Rakentava kritiikki otetaan vastaan mielellään.